Lukuaika noin 35 hengitystä.
Flunssaa aiheuttavat monet virukset tai bakteerit. Tyypillisin nuhakuumeen aiheuttaja on virus. Viruksista rinovirus aiheuttaa suurimman osan lyhyistä sairauspoissaoloista. Flunssaa sairastetaan eniten talvikuukausien aikana syyskuusta tammikuuhun, kun ilmat viilenevät.
Suurimpana flunssakautena marraskuusta tammikuuhun esiintyy usein voimakkaita RS-virusaaltoja. Muita flunssaa aiheuttavia viruksia on kaiken kaikkiaan kymmeniä, ja lisäksi viruksilla on kyky muuntautua ajan myötä. Tavallisimpia flunssaviruksia ovat boka-, metapneumo-, adeno-, entero-, influenssa-, parainfluenssa- ja koronavirukset, joiden esiintymishuippu on tavallisimmin talvikuukausina, kun kehon vastuskyky ilman kylmyyden ja lämmityskauden vuoksi laskee. Enterovirus tekee poikkeuksen, sillä sitä tavataan enemmän erityisesti alkusyksystä.
Suurimpana flunssakautena marraskuusta tammikuuhun esiintyy usein voimakkaita RS-virusaaltoja.
RS-virus eli respiratory syncytial -virus on pienimpien lasten kannalta hankala virus, koska se voi aiheuttaa flunssan lisäksi sairaalahoitoa vaativaa keuhkoputkitulehdusta. Parainfluenssavirukset aiheuttavat lapsilla herkästi kurkunpäätulehdusta, joka saattaa myös vaatia sairaalahoitoa tai käyntiä päivystyksessä. Vaikka kaikilla virustaudeilla on omia erityispiirteitään, alkavat kaikki yleensä samaan tapaan kurkun kutinalla, palelulla ja nenän tukkoisuudella.
Ennen vanhaan isoäidit varoittelivat kylmällä kivellä istumisen aiheuttavan flunssaa. Asia ei ole aivan niin suoraviivainen, mutta kylmällä on toki vaikutusta vastuskykyyn.
Talvikuukausina ihmiset viettävät paljon aikaa sisätiloissa. Lämmitys ja ilmastointi kuivattavat sisäilmaa ja samalla hengitysteiden limakalvoa. Kuiva ja ohentunut limakalvo ei enää suojaa elimistöä niin tehokkaasti. Silloin hengitysilman kautta elimistöön päätyneet taudinaiheuttajat pääsevät läpäisemään ensimmäisen ”palomuurin” eli hengitysteiden limakalvon herkemmin.
Myös talven kylmä ilma heikentää nopeasti vastuskykyä. Tutkimusten mukaan jo 20 minuutin oleskelu kylmässä ilmassa heikentää limakalvon kykyä vastustaa taudinaiheuttajia.
Kuiva ja ohentunut hengitysteiden limakalvo ei suojaa elimistöä niin tehokkaasti.
Kylmä ilma yksinään ei siis yleensä aiheuta flunssaa. Usein kyseessä on yhteisvaikutus siitä, että hengitysteiden limakalvo on heikkokuntoinen ja vastuskyky laskee luontaisesti kylmässä. Jos tällöin nenän limakalvolla on taudinaiheuttajia, ne pääsevät helpommin sisään elimistöön aiheuttaen flunssan oireita.
Flunssaviruksia liikkuu kaikkialla missä ihmisiäkin. Osa viruksista saattaa olla nenän limakalvolla useita päiviä ennen kuin ne pääsevät lisääntymään ja aiheuttamaan flunssan oireita elimistössä. Nenän luontainen puolustusjärjestelmä tuhoaa suurimman osan taudinaiheuttajista ennen kuin edes tiedämme kantavamme taudinaiheuttajaa matkassamme.
Flunssan itämisaika vaihtelee viruksittain; yleensä se on 24–72 tuntia. Rinovirusinfektioissa oireet voivat alkaa jo tätäkin aiemmin. Joidenkin muiden virusten kohdalla itämisaika tartunnasta voi puolestaan olla muutama päivä. Usein flunssan alkaminen yhdistetään pari päivää aiemmin tapahtuneeseen kylmettymiseen.
Todellisuudessa flunssapotilas alkaa tartuttaa muita jo ennen oireiden alkamista. Niinpä flunssatartuntoja on käytännössä vaikea välttää, vaikka pyrkisikin välttelemään yskiviä ja nuhaisia ihmisiä. Suomalaisissakin tutkimuksissa on osoitettu, että flunssavirusten siirtymistä ihmisestä toiseen on vaikeaa välttää perheissä tai suurissa ihmisryhmissä, kuten työpaikoilla, kouluissa tai päiväkodissa.
Todellisuudessa flunssapotilas alkaa tartuttaa muita jo ennen oireiden alkamista.
Monissa perheissä tai päiväkotiryhmissä flunssakautena on todettavissa useammankin tyyppisiä viruksia yhtä aikaa. Sairastuminen laskee vastuskykyä, joten seuraavan taudinaiheuttajan on helpompi päästä ohittamaan luontainen elimistön vastuskyky. Tällöin on suuri riski sairastua uudestaan, vaikka edellinen sairaus olisi vasta mennyt ohi. Kehittyneemmästä vastustuskyvystä johtuen perheen vanhemmat eivät kuitenkaan aina saa tartunnasta oireita, toisin kuin perheen pienimmät, joilla vastustuskyky on vasta muotoutumassa.
Flunssaviruksia on yleensä enemmän nenäeritteessä kuin syljessä. Tämä johtuu siitä, että ihmiset hengittävät pääsääntöisesti nenän kautta, jolloin virukset kulkeutuvat nenään. Siellä ne jäävät kiinni nenän limakalvojen värekarvoihin, joiden tehtävänä onkin napata taudinaiheuttajat. Syljestä viruksia ei yleensä löydy, mutta suuhengityksessä värekarvat sijaitsevatkin vasta keuhkoputkissa, jolloin taudinaiheuttajat yleensä pääsevät syvemmälle elimistössä. Flunssa-aikaan kannattaakin suosia nenähengitystä, jolloin elimistön oma hengityssuojain on tehokkaimmin käytössä.
Flunssaa aiheuttava virus voi siirtyä käsien kautta myös pinnoille. Tyypillisin flunssavirus, rinovirus, menettää tällöin melko nopeasti taudinaiheuttamiskykynsä. Monet muut virukset sen sijaan kestävät hyvin vaihtuvia ulkoisia olosuhteita, ja niinpä tavaroiden uskotaan toimivan myös viruksen välittäjinä.
Eri viruksilla on hieman erilainen aika, jona sen katsotaan tartuttavan. Jotkin virukset häviävät elimistöstä päivissä, mutta joitakin viruksia on tutkittu erittyvän esimerkiksi lasten hengitysteistä yli kuukaudenkin ajan oireiden alkamisen jälkeen. Tartuttavuuden on kuitenkin tutkittu olevan suurinta juuri taudin alussa, jopa ennen ensimmäisiä oireita. Usein kuulee sanottavan, että ”vanha flunssa ei tartu”, mutta useiden virusten kohdalla tämä ei valitettavasti pidä paikkansa.
Lähteet
Clinical and Translational Allergy: The impact of cold on the respiratory tract and its consequences to respiratory health
National Library of Medicine: Nasal eupnoeic inhalation of cold, dry air increases airway resistance in asthmatic patients
National Library of Medicine: Changes in airway resistance induced by nasal inhalation of cold dry, dry, or moist air in normal individuals
National Library of Medicine: Transmission of Influenza A in a Student Office Based on Realistic Person-to-Person Contact and Surface Touch Behaviour
Duodecim: Flunssa
Duodecim: Nuhakuume ja flunssa
