Hengittämisellä, inspiraatiolla ja ilmaisulla on vahva yhteys jo etymologisesti. Sana inspiraatio muodostuu latinan sanasta ”in”, joka tarkoittaa ”sisään” ja ”spirare”, joka tarkoittaa ”hengittää”. Inspiraatio tarkoittaa siis kirjaimellisesti sisään hengittämistä. Toisissa yhteyksissä inspiraatio tarkoittaa pyhän hengen vaikutusta ihmiseen. Luovuuteen yhdistettynä inspiraatio voidaan mieltää tarkoittavan ihmistä suuremman voiman, tiedostamattoman tajunnallisuuden vaikutusta ihmiseen. Kummassakin tapauksessa inspiraatiossa on kyse jonkin tiedostamattoman tulemisesta ja muodon saamisesta ihmisen tietoisuudessa.
Suomen kielessä sana ”ilmaisu” kertoo samansuuntaisesta asiasta. Ilmaisulla tarkoitetaan esimerkiksi ihmisen tuottamaa ääntä, kuvaa tai liikettä, jolla tekijä haluaa tuoda julki muille sisältään tulevan, henkilökohtaisen näkemyksensä. Ilmaisu sanana viittaa siihen että tämä tapahtuu ilman avustamana: oman näkemys tuodaan itsestä ulos ilmaan, toisten ilmoille muiden aistittavaksi.
Luovan työn tekijä hengittää maailmaa ja samalla luo siitä uutta.
Inspiraatiota luovassa työssä voisi siis kuvata niin, että tekijä sisäänhengittää materiaalin tai muun ympäröivän maailman antaman innoituksen, prosessoi sitä pienen hengitystauon ajan, ikään kuin suodattaa sen itsensä läpi ja uloshengittää sen jälkeen tuloksen muiden koettavaksi. Luova työ tuo esille sellaista, mitä ei vielä aiemmin ollut olemassa.
Kaiken maapallolla olevan elollisen mahdollistajana, siinä muodossa kuin me sen tunnemme, on syanobakteerien tuottama happi. Elämän synnyttäjänä on toiminut ennen kaikkea hapen vaikutus ympäristöönsä. Helposti saatetaan unohtaa mineraalien ja maaperän merkitys elämällemme, vaikka mineraalien ja hapen yhdistelmät ovat itse asiassa kaiken elämän perusta.
Happi on vaikuttanut elämän syntymiseen hapettamalla mineraaleja ja synnyttämällä kokonaan uusia yhdisteitä. Ilman niitä ei tuntemamme elämän edellytyksiä olisi olemassa. Käsittelemällä luonnonmateriaaleja käsillä tekevä taiteilija saa olla fyysisesti kosketuksissa elämän rakenteisiin. Materiaalit ovat hengittäneet (ja hengittävät edelleen), ja niitä kosketellessa ne puhuvat meille käsiemme kautta. Ihomme aistii niistä tulevan informaation.
Luovan työn tekijä kokee monesti pakottavaa tarvetta luomiselle. Tekijä voi kokea, että ikään kuin jokin ulkopuolinen taho laittaa hänet tuottamaan teoksiaan, ilmaisemaan itseään. Olisiko niin, että luonnonmateriaalien hengitys inspiroi tekijää ja laittaa tekijän suodattamaan itsensä tekijän läpi teokseksi? Vaikuttaako siis happi tekijään samoin kuin mineraaleihin ja toimii uuden luomisen katalyyttinä? Inspiraatio voi näin ajatellen tarkoittaa saamaa kuin tekijän hapettaminen, eli luovan työn tekijä hengittää maailmaa ja samalla luo siitä uutta.
Vieraskirjoittaja on kuvataiteilija ja tekstiilimuotoilija, joka on erikoistunut luonnonmateriaaleihin ja perinteisiin tekniikoihin. Saija Lehtonen kirjoittaa sivustolla hengityksen merkityksestä käsityöläisen ja käsillä tekevän taiteilijan työssä.
